Kuului puhinaa ja ähinää, ihmiset siirtelivät laukkujaan ja kiemurtelivat tuoleissaan. Katseeni oli jumittunut juna-aseman kylttiin. Tuomarila. Pohkeeseen iskeytyi kengänkärki. Anteeksi, se sanoi. Sillä oli jalassaan teräväkärkiset käärmeennahkabootsit, kuraiset sellaiset. Farkkuihini tuli kuratahra, putsasin sitä pois samalla, kun väläytin kauneimman hymyni. Ei haittaa. Puristin jalkojani tiiviimmin vasten penkin reunaa.

Se nykäisi housujaan ylös. Reisistä kulutettujen mustien farkkujen lahkeet olivat rispaantuneet, kun niitä ei ollut lyhennetty ennen käyttöönottoa. Sitten se istuutui vastapäätä ja seurasi hetken junalta jälkeen jäävää asemaa. Se kaivoi repustaan vaaleanpunaisen iPadin ja alkoi tökkiä sitä vimmatusti. Kannessa oli naarmuuntunut Hello Kitty koulutytön puvussa, Kitty iski minulle silmää.

Sillä oli pitkät, pyöreäkärkisiksi teroitetut kynnet, jotka kopisivat iPadin näyttöön. Kynnet olivat tupakasta keltaiset, ja niiden jatkona oli paksut duunarin kädet. Käsivarret olivat jollain tapaa luonnottoman lyhyet, mutta se itseasiassa oli pituudeltaankin todella lyhyt, sen päälaki kosketti hädin tuskin junan penkin niskatyynyä. Se pyöritteli hermostuneena partakiehkuraa sormensa ympärille, välillä rapsutti kynnenkärjellä otsaansa villapipon alla. Aloin itsekin hermostua. Välillä se irrotti pikaisesti katseensa iPadin näytöltä seuratakseen, mille asemalle juna oli pysähtynyt.

Sen viereen istahti nainen. Liioiteltu määrä makeaa hajuvettä nosti kyyneleet silmiin. Kaivoin nenäliinan laukusta ja hengähdin pari kertaa sen läpi, pyyhin silmäkulmista valuneet meikit. Nainen puristi mustaa nahkasalkkua sylissään, mustat nahkahousut natisivat sitä vasten.

Nainen nukahti heti istumaan päästyään, mutta ote salkusta ei herinnyt edes kun tasainen kuorsauksen omainen puhallusrytmi alkoi. Myös naisen jalat pysyivät tiukassa yhdeksänkymmenen asteen ryhdissä toistensa vieressä. Valkoinen turkistrenssi hohti uutuuttaan, ja pelkäsinkin takin puolesta, kun naisen pään nuokkuessa eteenpäin tulipunaisiksi maalatut huulet lähestyivät trenssin kaulusta. Juuri ennen kohtalokasta leimaa naisen pää nytkähti takaisin pystyasentoon. Tuijotin samaa liikerataa jännittyneenä pian uudelleen.

Naisen tukka oli värjätty vaaleaksi, mutta blondi värisävy oli jo alkanut kellastua pesusta. Etutukka törrötti sähköisenä surffiaaltona otsalla, muuten kiharretut kutrit lepäsivät naisen vasemmalla olkapäällä. Vaaleanpunaisen Burberry-kuvioisen kaulaliinan solmu oli auennut, ja kaulaliinan toinen pää roikkui lattian rajassa. Nostin sen naisen polvelle. Ote laukusta tiukkeni kuin refleksistä ja nainen räväytti silmänsä auki.

Juna ohitti seuraavan aseman. Nainen kaivoi laukustaan kullatun rasian ja naksautti sen auki. Hän suki surffiaaltoaan ja pyyhki silmäkulmasta varissutta ripsiväriä. Hän sujautti käsiinsä punaiset nahkahansikkaat, nousi seisomaan ja käveli junan oville. Kauniainen, Grankulla.

Muutamalla epävarmalla askeella piikkikorot tavoittivat asemalaiturin. Nainen vilkaisi oikealle, sitten vasemmalle, ja alkoi kaivaa laukkuaan. Asemalla aamupäiväänsä kosteissa merkeissä viettävistä miehistä yksi huomasi naisen, nousi ja ryntäsi ilahtuneena tämän luokse. He suutelivat rakastavasti ja jäivät keskustelemaan naisen laukun sisällöstä. Juna nytkähti liikkeelle.